Pyyhepäivä

Aika on harhaa,
etenkin lounasaika

Miten on jo puolipäivä, vastahan oli aamu
Edes housuja ole mulla vielä jalassa,
ja taas myöhästyn!
Pitäis mun jo oppia, älä lähden viime tipassa
Äh, en taaskaan lähtenyt, vielä enemmän myöhästyn
Siispä annan auringon virrata tänne!
Oikeat lämmön hekumat tässä saavutan
kun kuvitteellisella lounaalla leikkeleitä siivutan
ja kun suuhuni laitan, onko se jo santsaus
kerta kiellon päälle
ja toistokin tarvittaessa, uutta tarjolla vasta huomenna
Huomenna on myös elämä uus,
vai onko se vain harhaa, hän huus
Kun Hämeenkadulle oli tullut ravintola uus
Janoten uutta ateriaa viidennen jälkeen
Koska ei ymmärrä janon olevan eri konsepti
kuten lounasaikakaan ei koita luoteessa
Mietin sitä vuoteessa. Päivä tää, hukkaan jää
Tyhjä pää. Elämäin sitä tyhjempi. Turhempi.
Kumpa pulloon voisi säilöä aikaa
Mutta ah ja voih – aika on harhaa!