Hovin multainen kalja

Pangalaktinen runonlausuntatoimisto, toimitsija Lundgren

Hovin multainen kalja

Viemättömät voivodit, nuo vietävät,
vain ahvoitsevat akkunain äärellä
naputtaen lasia säärellä
(osoittaen varsinaista notkeutta aineen)
no ei vaineen
näen laineen
Salonki lainehtii
lasit kaatuilevat
(kurkuista alas, onneksi enimmäkseen)
Kuninkaan kipeä kurkku johtuni botuliinista
kiusallisen tautinen pesä sulkeni satulinnasta
ja hörppiessä miettivät vain ain
he, onko seassa kenen kinnasta
Vai onko tämä sima villasukan läpi
suodatettu. ts. ns. i.e. mummon olut.
Kumoan kurkkuuni
tämän ihmeellisen maljan
Multaisen. Tai sen, jok’ pelottaa mua
Sitä aamua kaikki pelkäämme me
Vaan koittakoon se aamu ikinä ei
ainakaan huomenna.
Aina on huominen,
vaikka toinen pää kuoleekin.


Comments are closed.