Pyyhepäivä

Lisää! Mä hajalan.
Ahnaasti näin palajan.
Lisää, aina lisää, kala-Jan!
Lisää ahvenia, särkiä ja avaruusrauskuja!

Lisää, sinä surkea vätys!
Lisää loistavuutta paperille
tai alkaa lärpätys.
Tarvitsen lisää läskiä, mäskiä.
Tai alan sua käskiä
ja naamaan mäiskiä.

Kun katsot vieraita häiskiä
tekee mieleni päällesi mehua läiskiä.
Lisää, lisää, lisää vaan
Enemmän! Nopeampaa! Kovemmin! Paremmin!
Kuten robottiheebot aikoinaan totesivat, melkein.

Nekin halusivat lisää, lisää, lisää!
Mä kaipasin isää, isää, isää!
Ja keskiyön hetkellä hän huusi:
”Lisää, lisää, lisää!”
Hyvin kapinallisin äänenpainoin imiessään nisää.

Lisää, lisää, älä enää lisää
suolaa ruokaani, se ei hyvää tee.
Tukkeutuneet suonet ei pois mee.
Siis lisää olutta ja liuottimia!
Lisää tulkoon höttösarjiksia!
Paitsi ei mielellään doujinshia.

Hyi Yrjö, menit liian pitkälle.
Ei sitä enää meikäläiselle.
Ehkä sittenkin tämä tuo
heti mun luo
lisää lisää!
Lisää isää!
Lisää nisää!