Tutka mörisee etenkin jos ei ole asemalla,
pihisee, suhisee, vinkuu ja kohisee
wannabe-kaunosielujen tajuntaa hipaisee
kuin paraskin klisee
ja puhtain puusee
johon kukaan koskaan kusaisee
jonka jälkeen pakoon kirmaisee
ja kauhuissaan vertahyytävästi kirkaisee
itseään ja maailmaa
peilistä kun vilkaisee
haamu siellä katselee
itseksensä marisee
roskat päältä karisee
kärpnen sille suriee
rusetinmuotoisesti ja suhdeellisee (?)
Lissajous oskillaattorissa värisee
yhä tutkassa lentsikka pärisee
lentokoneen kapteeni radioon kärisee:
”Lennonjohto, kajauttakaa ylä-cee!”
Tremolo kaikki villitsee
vain kerran elämä kirpaisee
Sinä
– ja tarkoitan tällä
teitä kaikkia –
olet yksi perkeleen
väärä profeetta.
Et edes tiedä
miten profetoida.
Tämä ilta on minun
eikä sitä mikään muuta.
Olen oikeassa oleva
väärä profeetta
Oikeutettu olemaan
se ainoa oikea
(väärinymmärretty) profeetta.
Käsiala on käsien lempi-ala.
Joskus lankeavat myös käsi-
TÖIHIN. Nouse, nudge, wink, wink
käsi höylää,
puuta heinää.
EHKÄ NYT TEXTAAN, ETTÄ, JOTTA
LUKIJA HOXAA.
TÄÄLTÄ PESEE, FUCK PILKKUSÄÄNTÖ
SEKÄ LOWERCASE.
Tähdet loistaa
liftaajan murheet poistaa
kun peukkuaan uljaana kohottaa
ja aliavaruusrahtareille hohottaa (hyväntahtoisesti toki)
Pyyhe mukana aina
ei huoli mua paina
Letkeästi nostelen peukkuja
lempparikyyditsijäni ovat avaruusneukkuja
joilla on sirpit ja vasarat taskussa
ja käyvät kesäisin Maskussa
Missä muuallakaan liftaaja kävisi?
Tai no, ihan missä vaan
Jo muinaiset roomalaiset,
aikoinaan teillään heidän –
vaarallisilla
mutkaisilla teillään
iloisena liftailee
kuin universaali peukkukyytiläinen konsanaan
universumissa vaellan
kotona kaikkialla
Mallorcalla, taivaan alla, sukat makkaralla
Nostan peukkuni pystyyn ma
ja lasken jalkani vaakaan
jokainen matka on elämä
pitänee siis hankkia yksi
