Radioaktiivinen satiainen
Supersankareista epäonnekkain
pureman saattelemana voimat sai
peilin edessä
pullisteli hetken
pullistumassa housujen
pimeässä hohtaen
vaikka kukaan tuskin
haluaisi sitä koskaan todistaa
neljästoista varpaani sitä
koristaa
radiumia nauttien pöristää
karvatupella korviaan höristää
kaukaisissa sulosävelissä
äänirautatangolla leukoja vetää
Purulihaksiaan kehittää
veri leukapielessä hähättää
Voiko aalto malja-
kkoon tulla?
Mietti kuningas
onoidessaan.
Ei sanoi elämä,
ruukusta ei tulla.
Sinä haiseva iljetys
kuin Hesburger-rekan sydänpysähdys
On joki auki, sinne kato!
Sieltä tuijottaa mua kaalimato
tuo Tuxun hylkäämä vibraattori
jok’ värisee kuin kauppatori
ei-turkulaisen osakunnan hennon askeleen alla.
Kesäinen turku, haiseva spurgu
ja porttikongit täynnä paskaa ja kusta.
Rakastan helvetin ihanaa elämää.
Perjantai 13. heinäkuuta
Niin saapui tuomion aaton päivä,
vaan missä on se järjen häivä
voi! mikä katala päivä!
On tulevaisuutta jäljellä enää vain pieni häivä
Ja sen jälkeen on tyhjyys
Jyys jyys, jyystää omiaan
(tai toisiaan, toisinaan)
Jääkiekkomaskinen mies
kirveellään huitoo siis
vaan ohi viils,
loputtomasti, aina
Tänä perjantaina katkee haima
kolmesti
kerran per kunniavieras, reilusti
kunniattomille meillä on vain sympatiamme
Conitealle kylpyamme. Päätämme purista vanne.
Rahaa kaikki avustustahot ei ann’ ne.
Vaik’ conitean kokoukset ne venyy ja venyy
Loppua vain kaipaan ma tänne
Unohdus on ystävämme
Lupaus on tuhomme
Siksi emme koskaan mitään lupaakaan!
Tulkoon mitä tulee, saatana.
”Kiimainen kyklooppi”
Mistä löytäisin
kykloopin yhtä kiimai-
sen, kuin mä…
Sellaisen, joka on kyk-
looppi ylhäältä ja
alhaalta.
AW:n pää
Alkavan kesän aurinko huumaa, liekö tuo ranskaksi la sol
mutta pakko on muistaa että lyhyt on elämän kaari,
kuin manalle maassamme mennyt ruokakauppa Spaari, ei
senkäään edessä pitkään voinut lorvia, tai poliisisetä antoi
ympäri korvia, vaikka kuinka Iiro Viinasen käskystä olin vääntänyt sorvia
Ei matkallamme tarpeeksi kestoa tahdo riittää, synkkä talkkari ruohoa niittää
Lisää tarvitsisi kestoa, vaan ei silti halua kosiskella lestoja
pitänee napata alle automobiili, mutta rahatilanne ei ole kuin tulonsaajien ylin desiili
rakkauden kesä kuusysi on vielä stabiili – kohta se on ohi enkä
tahtoisi olla nekrofiili
Telluksen ydin on visvaa
Ah…
On yö.
Ja kukkia!
Huumaava ruohontuoksu.
Taivas tähtineen.
Sisiliskon mulkku irtoaa,
Ja kolahtaa lumihankeen.
Narrrrr…
Ja kysyt miten?!?
Pudotessaan halki ilman
Kaikki se rakkaus,
Joka liskonlerssiin on tiivistynyt,
Murtaa molekyylejä kuin
Pähkinäsakset peräpukamia!
Näädän kivesten velipuoli
Soittaa Putinille ja katkaisee
Siteeni materiaan.
Olen vapaa!!!
Homo.
Nimim. Jormatar
Hovin multainen kalja
Viemättömät voivodit, nuo vietävät,
vain ahvoitsevat akkunain äärellä
naputtaen lasia säärellä
(osoittaen varsinaista notkeutta aineen)
no ei vaineen
näen laineen
Salonki lainehtii
lasit kaatuilevat
(kurkuista alas, onneksi enimmäkseen)
Kuninkaan kipeä kurkku johtuni botuliinista
kiusallisen tautinen pesä sulkeni satulinnasta
ja hörppiessä miettivät vain ain
he, onko seassa kenen kinnasta
Vai onko tämä sima villasukan läpi
suodatettu. ts. ns. i.e. mummon olut.
Kumoan kurkkuuni
tämän ihmeellisen maljan
Multaisen. Tai sen, jok’ pelottaa mua
Sitä aamua kaikki pelkäämme me
Vaan koittakoon se aamu ikinä ei
ainakaan huomenna.
Aina on huominen,
vaikka toinen pää kuoleekin.
Hommailuni meni pieleen,
kun ilmestyit mun oven pieleen.
Riimikin meni pieleen. Nielin kielen.
Kuka peiton alla piilee?
Onko se nainen mun mieleen?
Vai tulitko taas mun mieleen?
Ostaisit oman!
Fingerpori, sori sori.
Peitto lähti, kaikki räjähti,
anukseen, asukseen,
tahroja lakanalla
Älä nyt suutu, äiti!
Miksen ole varattu?
Hanaa!
Hana.
Kasvo. Kalpea.
Vaahto valkea.
Kosketus.
Pinta kylmä.
Pää kuin hyrrä.
Pakko kumota.
Toinen. Kolmas. Neljäs.
Kello seinäs.
Loppuun tikittää.
Vauhdilla kipittää.
Pyyhe. Peukalo.
Se on moro!
