Poiminta runosadosta 2013: Wanhan ajan scifi-runo

jabsonik

Wanhan ajan scifi-runo

In dem stetig wachsende Universum
wir beginnen unsere Reise
to the stars!

Tähdissä odottaa kohtalomme.
Sillä ne korjaavat lommomme, jotka
ovat sydämmissämme
syömmessämme, ikuisesti…
palavasti.

Olen liekeissä,
kuin ilmakehän läpi Maahan palaava sukkula.
Ah! Paluu on vaikeaa.
Oh! Rakas Maa!
Mielessäin aina vaan.

Varsinkin kun sitä ikkunasta katsella saan.
Liikkuvalla jalkakäytävällä,
kera pienen vihreän miehen!
Tuo Teslan käämi tulinen meille paremman huomisen.
Kun Ford taas väsää tehtaassaan haarniskan höyrytoimisen.

Ja ne vyöryvät keskuuteemme.
Onko tämä huono enne?
Liskoalienien laumat
lyövät meidät, syövät meidät.

Ne siat,
ne viherhipiäiset paskiaiset
saavat maistaa sädepistoolini tulta!
Veivät mut syömmein kaivatulta!

Pelasti astrogaattori meidät laskutikullaan.
Mutta sitten rakettimme rattaisto alkoi reistailla.
Tämäkö on kaiken loppu?
Mihin meillä taas olikaan hoppu?

Muistini pätkii.
Missä oon?
Jo sen tiesin.
Saksa on paska maa haaksirikkoutua.


Comments are closed.