Lisää
ahnaasti aina vain enemmän uutta
taituruutta, sanansäilää
sydämeen tai perseeseen
uppoavaa,
vaatimattomasti universumin parasta
vastavallankumouksellista
illallismurmeluutta.
Sitruunaa ja sokeria
ja kultaharkon kumeutta –
siinä se resepti,
täydellisyyden antisepti
ja reptiliaanien äänien
monikerroksellisuutta.
Joten lisää! Ottakaa lisää
Ottakaa kaikki mitä annan
Olut neljäkakkonen
se ojaan vie
katuojaan
syvään
niin teekkarin kuin humanistin
oksennus
pohjaan ojan liejuisen
lieju
tartuu piraatin puujalkaan
kuin iilimato peräpukamiin
verta
verta joka valuu
valuu kuin mansikkajäätelö
ahvenen selästä
mustana kuin sielu
sielu
oispa kaljaa
oispa.
Kohtasin ma henkilön, ja häneen rakastuin
tunnenko ihmisrakkautta vain
vai kinostaako kuitenkin tuo olento mua enemmänkin,
myös kautta sielunsa syvyyden tai lompakkonsa täyteyden?
omistautunut lyyrikko on yhtä tekstinsä kanssa
symbioosi, josta kaikki karsivat
oi ihmisyys, sen runous, kuin runo se heläjää
unohtamatta proosaa tai sen varassa eläjää
ihmisen ajatus on kuin jää, pää
suoltaa runoja, sielu väräjää
vähän tekisi mieli märähtää
mutta kun ei niin ei
mä niin en haluu olla luomakunnan kruunu
pitäiskö palata takaisin apinaksi
lapsuuskodissainkin isä, äiti kutsui gorillaksi
kun katolta ma kiljahtelin kutsuhuutoain
vaan huudon peräss’ tuli psykiatri
ja määritteli mut tylsästi ihmiseksi vain.
Rakastan harmaata pyyhettäni, kuin jakoavain makaronilaatikkoa.
Aamun ilo tuo kimalaisen lennon, niin hennon, kuin päivänkorennon.
Tuskaa ah tuskaa, verinen vagina kaurapuurossa.
Opettaja opettaa viisauden sanoja opilaille: ”Monologi, valtiopäiväsääntö, kyllä, ei, mansikka.”
Oi hooousut, hooousut tulipunaiset
ne yöjalkaan vedin, ja hui: sudeks’ muutuin het’!
Niit’ riisuu koitan muristen, ne sanoo mulle ”njet”
nuo hooousut, hooousut turrin punaiset!
ilman niitä alligaattoriksi kuvailet
ihmisten syönti on ok kun sen tekee siveästi
ruokalappu, aterimet sun muu
eikä sitten röyhtäillä! sanoo äiti
ruokapöydälle ei kanta-, olka- tai Oripäitä
tai nekin menevät parempiin suihin
kun sudeksi muuttuu, kalsarit puuttuu,
(mistä tulee ongelma vasta ihmiseksi palatessa)
mutta eivät ihmissuden ongelmat ole silloin lopussa
esimerkiksi ihmislampaiden kanssa on hankala elää sovussa
mutta housujeni väri peittää onneksi veritahrat
ja täydenkuun aikaan silmäni ovat punaiset kuin housuni.